Kiinteistö Blog -

Näin Suomi homehtui – ja näin sisäilmaongelmat saadaan pois

Home- ja sisäilmaongelmat tulivat esiin 1970-luvun puolivälin energiakriisin myötä. Riskejä lisäsi se, että samaan aikaan rakentaminen teollistui ja uusia materiaaleja tuli markkinoille. Rakenteiden vauriotietämys ja rakennusfysiikan osaaminen olivat heikkoa. Käyttöön otettiin materiaaleja ja arkkitehtonisia ratkaisuja, jotka osoittautuivat kosteuden keston suhteen huonoiksi tai tuuletuksen osalta riittämättömiksi.

1980-luvun alussa Rakennuslehti uutisoi valkeakoskelaisen rivitaloyhtiön kiistasta, jossa asukkaat syyttivät rakentajaa homeen aiheuttamista sisäilmaoireista. Rakennusliikkeen palkkaama lääkäri kiisti, että pienillä mikrobipitoisuuksilla olisi voinut olla vaikutusta oireisiin ja rakennusliikkeen johtaja sanoi, että asunnonvaihtajia riittäisi Suomessa, jos noilla perusteilla saataisiin kauppa puretuksi. Suomen johtava suunnittelutoimisto vakuutti, että kiistellyt rakenteet oli tehty ajan niin sanotun hyvän rakentamistavan mukaisesti.

Tänään tiedämme, että monet tuon ajan tyypilliset rakentamistavat olivat vääriä alkaen tasakatoista ja valesokkeleista. Kun Rakennuslehti tänä kesänä selvitti vanhojen rivitalojen korjausmahdollisuuksia, niin asiantuntijat, kuten ympäristöministeriön kosteus- ja hometalkoiden entinen vetäjä Juhani Pirinen, totesivat, että 1970-luvun ja 1980-luvun alun rivitaloissa on niin paljon tyyppivikoja, että moni niistä voi olla taloudellisesti korjauskelvoton.

Valtaosa 1970-1980-lukujen talojen home- ja kosteusvaurioista johtui vääristä rakentamismenetelmistä. 1960-luvun taloissa yläpohjan ja seinien kosteusvauriot olivat yleisiä. 1970-luvun taloja kiusasi erityisesti yläpohjan kastuminen. 1980-luvun pientaloissa seinärakenteen kastuminen oli yleisin vaiva. Kun eri vuosikymmenten rakennuksia korjataan, esiin tulevat paitsi näiden tyyppivirheiden korjaaminen, myös ihan puhtaasti talojen ikääntymisestä johtuvat korjaustarpeet.

Mediassa sisäilmaongelmat ja kosteusvauriot yhdistetään liian suoraviivaisesti homeeseen, vaikka kyse on paljon laajemmasta ongelmasta. Jo 1970-luvulla huomattiin, että uusista materiaaleista vapautui sisäilmaan monia hengitystä ärsyttäviä kemikaaleja.

Asian vakavuus tajuttiin lastulevyjen formaldehydiongelman yhteydessä. Ongelmana olivat heikot tiedot siitä, mitä lisäaineita materiaalit sisältävät. Tuoteselostukset vaikenivat niistä tuotesalaisuuksina. Kuluttajan oli mahdoton erottaa sisäilman kannalta hyvät materiaalit huonoista. Vasta 1990-luvulla asia alettiin saada jonkinlaiseen järjestykseen. Silti edelleenkin esimerkiksi muovimattojen ja niiden kiinnittämiseen käytettävien tasoitteiden ja liimojen yhteisvaikutus tuottaa ongelmia, jos betonilattian kuivumista ei ole riittävästi varmistettu.

1980-luvulla Ruotsista tuli uutisia niin sanotusta Sairaan rakennuksen syndroomasta. Se tarkoitti koneellisesti ilmastoiduissa toimistotaloissa havaittuja sairausoireita. Ne johtuivat huonosta hoidosta ja ylläpidosta. Likaiset kanavat oli tyypillinen vika.

Varoituksista huolimatta Suomessa samaan ilmiöön törmättiin vielä 1990-luvulla, jolloin koulut energiansäästösyistä sulkivat ilmanvaihdon yöksi ja viikonlopuksi. Tätä saatetaan tehdä edelleen.

2000-luvulla ongelmia ovat tuottaneet myös vanhoista akustiikkapaneeleista ja ilmanvaihtokanavien vanhoista ääneneristeistä irtoavat mineraalivillakuidut. Kuidut aiheuttavat pitkälti samanlaisia, joskin lyhytaikaisia, oireita kuin homekin. Siivoukseen pitäisi kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota.

Tänään rakentajat tuntevat jo hyvin uudisrakentamisen kosteusriskit ja monet riskirakenteet ja haitallisia päästöjä aiheuttava materiaalit on voitu karsia pois. Turhaa kiirettäkin on vähennetty samalla, kun kuivaketjun tärkeys on sisäistetty työmailla. Materiaalit eivät loju enää sateessa kastumassa ja sääsuojien käyttö on yleistynyt.

Suurin haaste on olemassa olevassa rakennuskannassa. Rakentamisen homeongelma koskee suurimmaksi osaksi vanhaa kiinteistökantaa. Silti viranomaisvalvonta on ollut kiinnostunut lähes pelkästään rakentamisvaiheesta, joka ajallisesti edustaa vain muutamaa prosenttia kiinteistön elinkaaresta.

Kansainväliset vertailut kertovat, että suomalaisessa koulussa on vähemmän kosteusvaurioita, mutta joistakin vielä selvitettävänä olevista syistä, enemmän homeoireista kärsiviä kuin eteläisemmän Euroopan kouluissa.

Syistä on esitetty monta teoriaa, kuten se, että kylmissä maissa oleskellaan paljon sisätiloissa, tiiviissä ja hyvin eristetyissä taloissa. Voi myös olla, että etelässä ihmiset ovat tottuneet homeeseen ympäri vuoden, kun taas meillä talvi katkaisee tämän siedätyksen. Sekin on mahdollista, että meillä tiedostetaan asiat muita paremmin tai median kautta ihmiset ovat ”oppineet” yhdistämään monet oireilut homeeseen. Rakentajat ja suunnittelijat ovat tehneet paljon virheitä, mutta toisaalta rakentajia on syyllistetty liikaa homeongelmista.

Homeongelma on vaikea, mutta homeisia rakennuksia on sittenkin paljon vähemmän kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä. Usein on nimittäin usein sekoitettu kosteusvaurio ja homeongelma keskenään. Ei ole ymmärretty, että kosteusvaurio voi aiheuttaa homeongelman vain korjaamattomana ja vain silloin, kun se on rakennusosassa, jolla on suora yhteys sisäilmaan. Laboratoriotulokset esimerkiksi mikrobikasvustosta antavat vain viitteitä siitä, mitä paikan päällä kannattaa tarkemmin selvittää.

”Homekouluista” uutisoitaessa kannattaa muistaa, että monesti sisäilmaongelma saattaa koskea vain muutamaa luokkaa tai vaikka vain koulun kellaria. Ongelmakouluja on paljon vähemmän kuin kouluja, joissa on huono sisäilma tai riittämätön tuuletus. Niin sanotun homekoulussa ja normaalikoulussa käyvillä on ihan samoja oireita, ja ainoa ero on tilastollinen. Silti vielä ei osata määrittää edes rajaa, jossa koulun voidaan katsoa täyttävän homekoulun kriteerit.

On tärkeää erottaa kaksi asiaa: kuinka vaarallinen esimerkiksi sädesieni on ja kuinka vaarallisena sitä pidetään. Tämä on olennainen kysymys koko homekeskustelussa ja siinä mielipiteet jakautuvat jyrkästi kahtia. Tuttavani tuli juuri koulun vanhempainillasta, jossa asiantuntijana esiintyi homesairaita edustanut henkilö, joka ensimmäiseksi kehui sulkeneensa jo monta koulua Suomessa.

Nyt on ainakin lääkärikunnan keskuudessa palattu realistiseen näkemykseen siitä, mitkä oireet aiheutuvat homeesta, mitkä mahdollisista muista sisäilmaongelmista ja mitkä aivan muista syistä. Duodecimin vuonna 2016 julkaisemissa Käypä hoito -suosituksissa todetaan selvästi, että ei ole olemassa määriteltyä hometalosairautta, sillä oireet voivat aiheuta myös muista syistä. Vahva tieteellinen näyttö kosteusvaurioiden aiheuttamista sairauksista siis puuttuu. Kohtalaista näyttöä on astmasta ja ylätiehengitystieoireista, yskästä, hengityksen vinkunasta, hengenahdistuksesta ja astman kehittymisestä. Heikkoa näyttöä on hengitystieinfektioista, allergisesta nuhasta, atooppisesta ihottumasta sekä väsymyksestä, päänsärystä ja pahoinvoinnista.

Vaikka sisäilmaongelmista on kärsitty jo vuosikymmeniä, niin monien asioiden kanssa olemme edelleen yhtä ymmällämme kuin 1980-luvun alussa ne lääkärit, jotka Valkeakosken homeoikeudenkäynnin aikana kiistelivät siitä, voivatko pienet mikrobilöydökset aiheuttaa isoja terveysvaikutuksia asukkaille. Tietoa siis tarvitaan valtavasti lisää, ja onneksi sitä on tulossa. Pääministeri Juha Sipilä kertoi kesällä, että hallitus käynnistää Terveiden tilojen vuosikymmen -toimenpideohjelman. Samassa tilaisuudessa THL:n professori Anne Hyvärinen ehdotti kansallista sisäilmaohjelmaa, jolla nuo tiedon aukot tukittaisiin.

Se on kuitenkin rakentajille selvää, että kosteusvaurio kannattaa aina korjata, sillä korjaamattomana siitä voi muodostua sisäilmaongelma. Korjaustarpeen ja keinojen arviointi pitää jättää kuitenkin alan ammattilaisille.

Rakennuslehti järjestää 27.9. klo 13.30-15.00 seminaarin, jossa päivitetään tämän hetken tietämys sisäilmaongelmista ja annetaan ohjeita siitä miten laadukas ja terveellinen sisäilma varmistetaan. Itse alustan seminaarin kertomalla ympäristöministeriön entisen yli-insinööri Esko Kukkosen kanssa, miten homeongelma syntyi Suomessa. Sisäilmauutisten toimittajana Kukkonen kertoo myös tämän päivän tilanteesta meillä ja maailmalla.

Tutkimusprofessori Anne Hyvärinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta THL:ta kertoo uusimmat tutkimustulokset sisäilmaongelmista ja homeesta. Häneltä kuulemme myös missä vaiheessa kansallisen sisäilmaohjelman valmistelu on. Suomen johtava kosteus- ja homekorjausten tuntija Juhani Pirinen FCG Suunnittelusta esittelee millä keinoilla tyypilliset rivi- ja kerrostalojen sisäilmaongelmat on korjattavissa. Hän kertoo myös missä tapauksessa korjaaminen ei enää kannata. Matinkylän Huollon toimitusjohtaja, rakennusinsinööri Mikko Peltokorpi kertoo, miten vanhojen asuinkerrostalojen vaikeatkin sisäilmaongelmat saadaan kuriin pitkäjänteisellä kunnossapidolla.

Lopuksi keskustelemme muun muassa siitä, miksi sisäilmaongelmat vaivaavat erityisesti Suomea.

Kirjoittaja Seppo Mölsä työskentelee toimituspäällikkönä Rakennuslehdessä.